tiistai 12. joulukuuta 2017

Milla Ollikainen: Puheenvuoroja perheen pienimmille

PUHEENVUORO KAHDELLE LAPSELLE PERJANTAI-ILTANA KELLO 20.30


Tänä iltana me juomme isänne kanssa vähän viiniä, joten olisi suotavaa, että te ette heräisi kesken unienne. Koska me juomme kansallisten alkoholisuositusten mukaisesti, teidän pitäisi kohtuuden nimissä nukkua kansallisten käypähoitosuositusten mukaisesti.

Ette kai halua, että meille tulee avioero, koska emme ikinä saa keskustella rauhassa?

Jos yöllä tulee jano, ajatelkaa kaikkia Afrikan lapsia, joille on tarjolla pelkkää bakteerien saastuttamaa kuravettä, kun taas te ette jaksaisi odottaa muutamaa tuntia aamuun saadaksenne
puhdasta suomalaista kraanavettä niin paljon kuin jaksatte juoda.

Vessassa voitte käydä, mutta siitä on suoriuduttava nopeasti. Potalla istujat huomio: istukaa alas asti, ennen kuin alatte päästää. Seisaaltaan pissaajat osoittavat pippelillä suoraan veteen.

Ette kai halua, että joudun pesemään vessan lattian juuri, kun isänne aikoo sanoa minulle jotakin kaunista?

PUHEENVUORO VIISIVUOTIAALLE LEIKKIPUISTOSSA


Ymmärrän, että se keppi oli sinulle tärkeä, mutta me emme käänny takaisin, koska pikkusiskosi on nälkäinen.

Jos keppi oli niin tärkeä, miksi heitit sen maahan, kun aloit keinua? Pitäisikö tässä kaiken muun lisäksi olla vielä selvänäkijäkin?

Jos me varastoisimme kaikki kepit, jotka ovat sinulle tärkeitä, sinun isäsi joutuisi kahden vuoden päästä laajentamaan autotallia. Taloyhtiö tuskin suostuisi siihen, eikä sinun isäsi ole varsinaisesti mikään rakennusmies.

Hän rakensi kerran autotalliin yhden pöydän, jolle ei uskaltanut laskea itsekään edes omia rukkasiaan. Jos maailman kulttuurievoluutio olisi hänenkaltaistensa varassa, me asuisimme maakuopassa.

Ja jos minä olisin selvänäkijä, meillä ravaisi ihmeellistä sakkia: vanhoja pöyheähiuksisia rouvia jotka ovat kadottaneet kultaiset korvakorunsa tai miehensä, nuoria kirjavamekkoisia naisia jotka luulevat että heidän elämällään on jokin erityinen tarkoitus, samoja naisia kaksikymmentä vuotta myöhemmin, samojen naisten omaisia kun joku on kiivastuksissaan päästänyt heidät päiviltä, sullonut auton tavaratilaan ja kaivanut ikuisesti löytymättä jäävään suohautaan, rikospoliisin harmaantunut komisario jolla on rajatilakokemuksia, juopotteleva yksityisetsivä jostain eri tarinasta jonka kanssa äidillä tulee olemaan lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi suhde.

Joka tapauksessa ymmärrät varmaan, että sellaisessa hullunmyllyssä ei enää kenelläkään olisi aikaa viedä sinua leikkipuistoon.

PUHEENVUORO KOLMIVUOTIAALLE TYTTÄRELLE NALLIKARIN KYLPYLÄSSÄ


Laskujeni mukaan olemme laskeneet vesiliukumäestä nyt kymmenen kertaa. Se on mukava, pyöreä tasaluku, ja aivan varmasti enemmän kuin kukaan, kukaan tässä maailmassa voisi minulta vaatia.

Jos kertoisin siitä vaikkapa Raisa Cacciatorelle, hän olisi varmasti positiivisesti yllättynyt ja pitäisi sinua hiukan kiittämättömänä kakarana, kun edes kymmenen kertaa ei ole sinulle tarpeeksi.

Raisa Cacciatore on sellainen vaaleatukkainen täti, joka välittää kaikista maailman lapsista. Tai ainakin suomalaisista.

En tiedä, miksi hänellä on sellainen nimi, josta sinulle tulee mieleen kakka. Minulle siitä tulee mieleen Italia. Ehkä hän on mennyt jonkun italialaisen miehen kanssa naimisiin.

Ehkä hän on nuorena matkustanut Italiaan, ja siellä herra Kakkitoore on iskenyt häneen silmänsä. Jossakin isommassa kaupungissa, ehkä Milanossa, herra Kakkitoore on kulkenut kiireissään ja ajatuksissaan, ja yhtäkkiä katuvilinä on auennut kuin meri Mooseksen edestä, ja hänen edessään on seisonut tuo täydellinen, kultatukkainen olento.

Pian he ovat rakastelleet intohimoisesti herra Kakkitooren poikamiesasunnossa, jossa näkyy vielä edellisen naisystävän kosketus. Sitä tuleva rouva Kakkitoore ei tiedä vaan luulee herra Kakkitooren olevan jonkinlainen esteetikko. Tämä kostautuu hänelle myöhemmin, mutta sellainen on niin kovin tavallista, toisin kuin koko herra Kakkitoore suomalaisessa katsannossa.

Väitetään, että italialaiset miehet pitävät vaaleista naisista. Pitävät he luultavasti tummistakin naisista. Siitä olen kuitenkin varma, että he eivät pidä tällaisista maantienharmaanruskeista naisista, kuten minä ja sinä.

Eli jos haluat ulkomaalaisen miehen, värjää tukkasi tai tähtää Hollannin markkinoille.

PUHEENVUORO KUUSIVUOTIAALLE JUHLIEN JÄLKEEN


Oli se vaan hieno synttärikakku. Ihan oikean aarrearkun näköinen.

Sinun mielestäsi se oli varmasti hienompi kuin äidin tekemä maapallokakku, vaikka se oli tehty netistä löytyvän mallin mukaan. Äiti keksi kakkuidean ihan itse, vaikka tietysti minun oli pakko ottaa mallia oikeasta maapallosta, etkä ehkä usko, millainen vaiva oli löytää kaupoista oikeanvärisiä strösseleitä vuoristoiksi, aavikoiksi ja sademetsiksi.

Tietysti jouduin hiukan huijaamaan mittasuhteissa: ei Afrikka ole niin lähellä Etelä-Amerikkaa, ja maapallon pintahan on oikeasti kaareutuva, kun taas kakkuni oli päältä litteä. Mutta jos näyttäisin sitä vaikkapa Syksy Räsäselle, hän olisi varmasti vaikuttunut ja pitäisi sinua kiittämättömänä kakarana.

En tiedä, miksi hänellä on sellainen nimi. Ehkä hänen äitinsä on daideellinen.

Etkä ehkä tiedä sellaista sanontaa, että moni kakku päältä kaunis. Jos nimittäin ollaan aivan rehellisiä, niin eihän se aarrearkkukakku kovin hyvältä maistunut. Pohja ainakin oli aivan kuiva.

Sitä paitsi niillä on au pair.

PUHEENVUORO AAMIAISPÖYDÄSSÄ


Mielestäni en pyytänyt sinua tekemään mitään kovin vaativaa, joten reaktiosi on äänekkyydessään kohtuuton. Joidenkin äitien pojat, esimerkiksi Lähi-idässä, joutuvat aamiaisen jälkeen suorittamaan itsemurhaiskun.

Minä pyysin vain, että veisit lautasen pois pöydästä.

Itsemurhaisku on semmoinen että lentää kädet ja jalat ja pää irti.

Ei tarvitse enää syödä mitään.

*****

"Hei! Olen toimittaja ja kirjailija Milla Ollikainen ja minulla on ilo vierailla täällä vanhan ystäväni Nellin blogissa. Tutustuimme Kolarissa joskus seitsemän vuotta sitten, kun olimme mukana samassa musiikkinäytelmässä - pidimme huolen kuoron viskialtto-osastosta.

Kolme ensimmäistä kirjaani ovat Kolariin sijoittuvia rikosromaaneja. Nykyään asun Lohjalla ja työskentelen Seura-lehden toimittajana. Nämä blogitekstit ovat puhtaasti pöytälaatikkotavaraa."

Millan Facebook-profiili löytyy täältä.
Millan kirjailijaprofiili kustantajansa Liken sivuilla löytyy täältä.